Näin sujui tablettien käyttöönotto äikäntunnilla

  - eli pitkä tarina siitä, mitäpä sitä ei äikänope tekisi saadakseen viedä oppilaansa kirjamessuille :)

Sain vastustamattoman tarjouksen luokanvalvontaluokkani oppilaan äidiltä: hän järjestäisi luokalle kirjamessuliput. Upeaa! Pyysin koululta avustusta matkalippuihimme ja sain hämmentävän tarjouksen. Saisin oppilaille seutuliput messupäivänä, jos ottaisimme koululle hiljattain saapuneet iPadit pahvilaatikoiden uumenista ja ne pääsisivät mukaamme opetukseeni ja messuille. Sopii, totta kai! (=Kiinnostava ajatus, mutta mitä ihmettä teemme tablettien kanssa?)

Tuumasta toimeen?

Luokkani on upea, toimelias porukka. Heidän motivoimisensa mihin tahansa uuteen ei olisi ongelma. Heidän kanssaan on mahdollista käyttää mitä vain osallistavia menetelmiä, joita opettajan päähän pälkähtää. Mutta entäs, kun opettajana osaan – orastavasta innostuksestani huolimatta – käyttää tabletteja mielestäni kovin vähän, ja juuri laitteiden käyttämisestä olisi nyt kyse? Valitettavasti myöskään tabletteja koskeviin koulutuksiin en ole sattunut pääsemään eikä kovin syvälliseen perehdyttämiseen koulun sisälläkään tulisi olemaan aikaa.

Lopullinen ”en varmaankaan osaa tehdä tablettien kanssa mitään pedagogisesti järkevää” -ajatus jumittuu päähän liityttyäni Facebookissa ryhmiin, joiden pitäisi opastaa ja innostaa opettajien tieto- ja viestintätekniikan käytössä (esim. Tablet-laitteet opetuksessa ja Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa). Ryhmissä puhutaan kuin vierasta kieltä, ja pääpointti tuntuu välillä hukkuvan kaikenlaisen briljeeraamisen jalkoihin. Jos omat tekniset ongelmat ovat tasolla ”mihin tallennamme, miten oppilaiden työt siirtyvät opettajalle?” on hämmentävää lukea väittelyitä, jotka vilisevät sovellusten (lempi)nimiä ja kommentteja, joiden rivien väliin kirjoitetut tarkoitusperät ymmärtääkseen pitäisi varmaan olla selvillä aivan toisenlaisesta maailmasta.

Mutta tuumasta toimeen! Hämeenkylän avuliaat ja innostuneet opettajat ja oppilaat avuksi (suurkiitos Jukka, Vesa ja Tatu!) ja kokeilemaan. Ensimmäisestä rehtorin kansliassa käymästäni iPad-keskustelustani lähtien olin jo päättänyt, että tableteista ei tietystikään oteta hyötyä irti muuttamalla niitä kynän ja paperin korvikkeiksi. Kun sain iPadin kouriini ja opastusta apulaisrehtoriltamme Jukalta perjantaina, jo lauantaina olin tabletin lumoissa. Siivoamisen sijasta huomasin istuvani kotonani eteisen lattialla ja tekeväni kauhuelokuvapätkää, jossa pääosia näyttelivät imuri, Sulo-koiramme ja vinkulelupossu, välineenä iMovie (trailerit). Kokeilin myös Book Creatoria (joka myöhemmin osoittautui maksulliseksi ja siten mahdottomaksi koulukäyttöömme) ja Keynotea, johon hoksasin voivani tunkea myös trailerini osaksi esitystä. (Tosin käytännön toteutus esitysten yhdistelemisestä tapahtui vasta sitten, kun ymmärsin kysyä avuliaalta oppilaalta tallennusvinkkejä.)

Myös oppilaiden laiteosaaminen avuksi

Maanantaina viikonlopun yli kokeilussani ollut iPad oli luokassani opettajanpöydällä. Tunnille tuleva ysiluokkalainen hyökkäsi paikalle kysymyksineen: kenen, mikä malli, miksi? Oppilaat katsoivat Sulo-koiran tähdittämän trailerini ja näyttivät kärsivän myötähäpeästä. Onneksi pääosan näyttelijä sentään oli söpö ja sai ihastusta osakseen.

Sain oppilailta saman tien muutamia näppäriä vinkkejä esimerkiksi siitä, miten saisin iPadilla tehdyn tuotoksen näytettyä luokassa ilman, että heidän tarvitsisi tungeksia päät yhdessä korviaan höristellen yhden ruudun ympärillä. Apple-tv:tä emme luokkaan kyllä saisi, mutta piuhoja pitäisi hommata dokumenttikameraan yhdistelemistä varten. Äänentoisto pitäisi järjestää toisen piuhan avulla. (Kiitos Vesalle, piuhat saatiin luokkaan ja seuraava demo tapahtuikin jo isolta näytöltä ja äänet kuulimme luokan kauittimista.)

Tiistaina pyysin avuliaalta ja kärsivälliseltä oppilaalta lisää vinkkejä ja aloin jo hetkittäin tuntea itseni laitteen herraksi. Käytännön työhön liittyviä ideoita alkoi surrata mielessäni. Itsevarmuuden tuntemuksen läikähdettyä hetkellisesti astelin opettajainkokoukseen: infopläjäys Vantaan suurellisista tietoteknisistä aikeista. Kuulimme, että Vantaalle on tulossa yli 16 000 android-tablettia. (Ks. Vantaan Sanomien uutinen tästä.) Vau! Vai sittenkin: Voi ei? Olinhan juuri ehtinyt saada juonesta kiinni iPadien muutamien kivojen sovellusten avulla. - Miten mahtavatkaan käyttöömme annettavat Samsungit taipua näihin puuhiin? pohdiskelin.

Keskiviikkona iPadeja puuhattiin käyttökuntoon ja tuntui hieman hassulta, että osana opetuksen suunnittelua opettajien on käytettävä aikaa esimerkiksi sovellusten lataamiseen koneille. (Suurkiitos Vesa ja Jukka, että tiukalla aikataululla kaikki saatiin kuntoon!) Toisaalta tässä vaiheessa avuttomuuttani mikä tahansa iPadien kanssa puuhastelu auttoi minua laitteisiin tutustumisessa eli apulaisen roolistani loppujen lopuksi oli taidoilleni hyötyä. Huomasin samalla, että nähtävästi olin onnistunut elämään myös iPhone-puhelimeni kanssa vaisua elämää, koska edes sitä kautta en ollut vielä saanut aivojani taipumaan Apple-asentoon.

"Paikoillanne, valmiina..."

Oppilaat tekivät töitä innolla

Torstaina 8N kävi töihin ripeästi. Ohjeistin, että tarkoituksena on ryhmissä saada aikaan tuotos, jossa aiheena on eräs seuraavassa äikänkurssissa käsiteltävä teema, kauhu(kirjallisuus). Pyysin oppilaita insipiroitumaan kauhusta, kummitustarinoista, käsittelemään ehkä lähestyvää Halloweenia tai suomalaista kekriperinnettä. Tarkoituksena olisi laatia esitys, joka sisältäisi faktaa, mutta myös fiktiivistä tuotosta ja jossa käytettäisiin ääntä, kuvaa, tekstiä ja liikkuvaa kuvaa. Välineiksi ehdotin koneille ladattuja ohjelmia iMovie ja Keynote. Aikaa työskentelyyn olisi kaksoistunti. Tehtävänanto ei siis ollut erityisen innovatiivinen; en myöskään pystynyt kuvittelemallani tavalla tässä yhteydessä irrottautumaan oppikirjoistakaan täysin, vaan vihjaisin, miltä sivuilta Voima-oppikirjastamme löytyisi kauhugenreä käsitteleviä artikkeleita.

Työt käynnistyivät alkuhämmennyksen jälkeen puuhakkaasti. Meitä opettajia oli luokassa kaksi, minä ja apulaisrehtori Jukka, ja lisäksi olimme pyytäneet ysiluokkalaista "iPad-asiantuntijaamme" avuksemme. 8N:n oppilaat tempautuivat näyttelemään ja laatimaan juonellisesti hurjia tarinoita. Työskentelyn aikana tietoteknisiä haasteita ei muutamaa koneen yllättäen vaatimaa salasanaa kummempia ilmennyt. Osa oppilaista olisi halunnut työstää enemmän äänimaailmaa, jolloin iMovien trailerit kävivät riittämättömäksi. Samoin leikkaaminen kiinnosti, eli traileripuolelta olisi hyvin voitu siirtyä iMovien elokuvapuolen työskentelyyn, mutta aika loppui. Vain osa ryhmistä ennätti Keynoten pariin. Lopuksi syntyi aikamoinen sekamelska, jossa keräsin oppilaiden työt itselleni yhdelle padille talteen Airdropin avulla. Oppilailla oli kiire englanninkokeeseen, joten loppujen lopuksi tunnin päätyttyä opettajainpöydällä oli yhdeksän käytössä ollutta ja töitä sisältävää iPadia (ja se kymmenes käytävälle unohtunutkin oli päätynyt rehellisten oppilaiden kautta kansliaan!). Hyvistä Airdrop-yrityksistämme huolimatta jokin palauttamaton työ oli liki kaikilla tableteilla eikä meillä oikein ollut tietoa siitä, mikä työ miltäkin padilta pitäisi löytää. Kiitos järjestelmällisen Jukan ja hyppytuntiemme, loppujen lopuksi kaikilta tableteilta saatiin siirrettyä oppilaiden työ opettajan käytössä olevalle tabletille.

Ohjaaja, kuvaaja ja näyttelijä työssään

Kuvausjärjestelyjä

Entäs sitten?

Huomasin kehittämistä monessa työvaiheessa, mutta erityisesti tallentaminen ja työn siirtäminen opettajalle pitäisi saada tolkulliseen kuntoon seuraavaksi ennen kuin siirrymme varsinaiseen projektiimme eli kirjamessutyöskentelyyn. Ajankäytöllisesti tableteilla työskentely oli melko tehokasta, mutta opettajana minun oli kummallisen vaikeaa arvioida työhön tarvittavaa aikaa etukäteen. (Vrt. perinteinen ryhmätyö, jonka kokenut opettaja kyllä osaa summittaisesti aikatauluttaa ennen kuin työtä on aloitettu.) Tablettien käyttöönotto tulee myös möyhentämään opettajan ja oppilaan rooleja, kun perusasioissa opettaja onkin avuntarvitsija ja oppilaalla saattaa olla laitteista vapaa-ajaltaan reilusti enemmän kokemuksia. Kuitenkin teknisistä pulaanjoutumisista huolimatta opettajan pitäisi mielestäni saada luotua turvallinen ja rauhallinen työskentelyilmapiiri, jossa oppilaat eivät joudu liiaksi vastuuseen tekniikan kiemuroista vaan pääasia voisi olla kulloinkin opiskeltavassa aihepiirissä.

8N-luokan riennettyä töihinsä tabletteineen opettajilla oli opiskelutuokio esimerkiksi editointiin liittyen ysiluokkalaisen oppilaan johdolla.

Työskentely tablettien kanssa oli siis inspiroivaa ja varsin kätevää. Kuitenkin yllättävästi yli neljäsosa oppilaistani oli valmiita töitä katseltuaan sitä mieltä, ettei toivoisi opettajien liiaksi innostuvan tablettien tuomisesta opiskeluun. Tämäkin näkökulma on hyvä muistaa, kun alkuinnostus valtaa meidät opettajat eri aineryhmissä.

8N:n ja minun harjoittelukokeiluni kuitenkin jatkuvat; torstaina lähdemme kirjamessuille tekemään töitä iPadit kainaloissamme!

teksti ja kuvat Eevaleena Karjalainen, äikänope ja 8N-luokan luokanvalvoja