Muistatte varaan edellisen tekstini? Sen jossa haaveilin omasta Koirahoitolasta kesämökillämme Porvoon lahdella… Nyt, unelmani jatkuu eteenpäin. Joskin paljon konkreettisempana kuin edellistä tekstiä kirjoittaessani. *Hymy*
 |
| Kuvassa koirani Pomo |
Kävin ystävättäreni kanssa yritysneuvojan puheilla, ja jos reissua saisi kuvata kahdella sanalla, ne olisivat ”rohkaiseva” ja ”valaiseva”. Saimme neuvoja siitä, mitä meidän pitää tehdä. Yritysneuvojamme oli myös itsekin innoissaan, koska päivitteli miten harvinaista on, että nuoret lähtevät näin hyvällä pohjalla liikenteeseen. Oli itsellekin kannustavaa nähdä, kuinka joku suhtautuu meihin vakavasti ja auttaa, sen sijaan että hokee onnistumisen olevan mahdotonta.
Näin alkuun laadimme yritykselle toimintasuunnitelman, jonka pohjalta valitsemme sitten yritysmuodon ja selvitämme vakuutusasiat. Toimintasuunnitelma hoidettu ja nyt olisi jäljellä enää vakuutusasioiden tiedustelu ja yritysmuodon valitseminen.
Ei tämä kuitenkaan ihan helppoa ole. Sain ystäväni kanssa vinon pinon yrittäjyydestä kertovia vihkosia, lehtisiä ja esitteitä. Yksistään niiden lukeminen, saati sitten hyödyllisten asioiden poimiminen koulun ja muun sosiaalisen elämän pyörityksen ohessa, ottaa jo koville.
Lisäksi, ystävättäreni rippileiri sattuu juuri heinäkuulle, sille ajanjaksolle, jolloin yrityksen pitäisi toimia! Minä en kymmenen koiran kanssa yksin pärjää aamukahdeksasta iltakahdeksaan, joten ou-nou. Toivomme, että hän saa siirrettyä leirinsä, koska jos hän ei onnistu, koko yrityksenperustaminen haihtuu vain savuhattaroina ilmaan. Se lyö tasolta koko yrityksen toimintasuunnitelman, koska se on perustettu niin, että kahden ihmisen voimilla se onnistuu, ei yhden nuoren… Peukkuja pystyyn, jookosta?
Ja päänvaiva, josta kukaan ei koko elämänsä aikana pääse ikinä eroon. Raha. Tämän ikäisellä nuorella ei paljoa tuloja ole, joten kun menoja tulee satojen eurojen edestä, tulee kiire hankkia jostain rahaa! Vanhemmilta paperirahan kirnuaminen alkaa käydä koville, enkä haluaisi aina olla ulisemassa lisää käyttörahaa. Lisäksi, haluan ystävättäreni kanssa yhdessä, että pystymme puhtaalla omatunnolla sanomaan yrityksen olevan täysin meidän itse perustamamme. Ja sitähän se ei ole, jos sen kustannus on tullut täysin joitain muita reittejä.
Näinpä, nyt lisää mietittävää tuottaa se, kun pohdimme, mistä saisimme rahat edes yrityksen rekisteröintimaksuihin. Taitaa tulla kiireinen kevättalvi, kun edessä on yhden jos toisenkin lapsen hoitoa, sekä pikkuleivonnaisten leivoskelemista. Jännityksellä odotan, saammeko tarvittavan määrän rahaa kasaan. Aikarajamme puitteissa tietenkin.
Onneksi yritysneuvonta on ilmaista! Helmikuun lopussa tai vaihtoehtoisesti maaliskuun alussa olisi edessä lakiasiainneuvojalla käynti, kun tapaamme vakituista neuvojaamme tässä muutaman kerran ennen sitä.
Kukaan ei voi tällaisissa asioissa välttyä ongelmilta, mutta hyvällä harkinnalla ja toimivilla ratkaisuilla niistä päästään ohi. Joten, pysymme optimistisina ja puskemme eteenpäin. Minä ja ystävättäreni olemme vakaasti päättäneet tehdä tämän, joten nyt jo puolivälissä matkaa, emme aio luovuttaa. Pitäkää peukkuja ja hyvää alkanutta vuotta 2014! : )
Jatkoa luvassa...
Teksti ja kuva: Neela 8M
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti