Pyysimme koulumme entiseltä oppilaalta, Nooralta, haastattelua.
Kertoisitko aluksi, kuka olet ja milloin olit Hämeenkylän koulussa? Mihin jatkoit täältä? Missä olet nyt?
- Olen Noora Raipale, ja olin Hämeenkylän koulun oppilaana vuosina
2010-2013. Hain Hämiksestä lähellä olleeseen Vaskivuoren lukioon, koska
olin kuullut paljon hyvää kyseisestä lukiosta. Hyvän päättötodistuksen
saattelemana pääsin Vaskivuoren lukioon, jossa
olen opiskellut viime syksystä lähtien.
Opitko kaiken tarpeellisen Hämiksessä? Opitko jotain, mistä ei ole ollut mitään hyötyä?
- On vaikeaa määritellä, mitä on "kaikki tarpeellinen". Aina voi oppia
uutta ja kehittyä vielä entistäkin taitavammaksi, mutta uskon kyllä
oppineeni Hämiksessä kaiken tarpeellisen lukio-opiskelua ajatellen.
Lukiossa tulee melkeinpä joka päivä mieleen uusia
asioita käydessä läpi, että ai niin, tämä asiahan opeteltiin sillä
äidinkielen/matematiikan/
biologian tunnilla, mistä on ollut todella
paljon hyötyä: kaikkea ei ole tarvinnut opetella aivan alusta. En keksi
oikeastaan asioita, joiden opiskelusta ei ole ollut
mitään hyötyä. Totta kai on asioita, joita en ole erityisemmin
tarvinnut, tai joita en tule tarvitsemaan yhtä paljon kuin muita asioita
esim. jatko-opintojani ajatellen, mutta voiko edes sanoa, että
oppiminen olisi joskus "turhaa"?
Mitä Hämis-ajoista jäi parhaiten mieleen?
- Tähän on pakko sanoa, että Hämiksen mahtavat opettajat! Hämiksen
opettajista jokainen oli oma persoonansa: kannustavia, hauskoja,
omalaatuisia, eloisia... Opettajat tuntuivat oikeasti välittävän
oppilaista, ja olivat läsnä. Minulle on jäänyt monia "muistisääntöjä"
mieleen Hämiksen opettajilta - kiitos niistä! Vaskivuoren lukiossa olen
jakanut näitä muistisääntöjä eteenpäin muillekin uusille ystävilleni.
Oli myös mahtavaa, että opettajat yläasteella kannustivat ja iloitsivat
yhdessä oppilaiden saavutuksista, sekä auttoivat
tiukkojen paikkojen tullen. Erityiskiitokset vanhalle
luokanvalvojalleni, Kirsi Kaartuselle, joka oli kannustava ja hauska
äidinkielenopettaja, mutta samalla myös ihana ja ainutlaatuinen
luokanvalvoja <3. Oma luokkanikin jäi hyvin mieleen, varsinkin
9.-luokalta
on jäänyt paljon muistoja vanhoista luokkalaisista mieleen - vanhoja
kommelluksia on mukavaa muistella näin myöhemmin!
Kaipaatko jotain täältä?
- Lukiossa opiskelutahti on paljon nopeampaa verrattuna siihen, mitä se
oli vielä Hämiksessä ollessa. Lukioon tultua on saanut paljon
valinnanvapautta tehdä asioita, mutta samalla on tullut paljon vastuuta:
Pitäisi osata valita oikeat kurssit jatko-opintoja
ajatellen, ja pitäisi jo tietää, mitä haluaa tehdä lukion jälkeen.
Kokeisiin valmistautuminenkin on aivan erilaista verrattuna
yläasteeseen: ennen koeviikkoa pitää osata suunnitella, mihin kokeisiin
lukee milloinkin, koska lukiossa ei enää oikein toimi se
sama taktiikka kuin yläasteella: "Luen kokeisiin edeltävänä
iltana/koepäivän aamuna". Myös se, että olen mennyt niinkin isoon
lukioon, kuin Vaskis, jossa on yli 1000 oppilasta, aiheuttaa aika ajoin
ruuhkaa käytävillä ja ruokalassa. Yläasteella kaikki oppilaat
ja opettajat tunsivat toisensa, kun taas lukiossa joka viikko näkee
uusia kasvoja!
Terveisiä nykyisille oppilaille ja opettajille?
- Haluan toivottaa terveisiä kaikille vanhoille opettajilleni:
opetuksenne, erilaiset tarinat, muistisäännöt ja "puujalkavitsit" ovat
jääneet hyvin mieleeni. Haluan kiittää tukariohjaajia Mariannea, Kepsua
ja Tiinaa upeasta tukarivuodesta: tukarina olemisesta
on ollut paljon hyötyä niin silloin kuin nyt myöhemminkin! Terveisiä
myös Kirsille!:) Hämiksen aikainen matematiikanopettajani, Timo
Järvenpää, kannusti minua matematiikan opinnoissani, minkä jälkeen olen
innostunut matematiikasta enemmänkin:
Tulin viime syksynä järjestetyssä lukion matematiikkakilpailussa Vantaan
kolmanneksi, ja hain kansainväliselle Millennium Youth Camp
-tiedeleirille. Täytin hakemuksen aluksi hieman "vitsillä", koska en
uskonut todellakaan pääseväni edes toiselle kierrokselle,
saati sitten leirille! Helmikuussa minulle ilmoitettiin siitä, että
olin päässyt 200 parhaan joukkoon, kun hakijoita oli ollut yli 1400!
Minulla oli mahdollisuus päästä ravintotiederyhmään, jossa olin 20
parhaan joukossa. Ryhmiä oli yhteensä 10 kappaletta,
ja kuusi parasta valittaisiin jokaiseen ryhmään: yhteensä 60 nuorta.
Sain pari tehtävää, joiden tekemiseen oli aikaa kuukausi. Minun piti
kertoa, kelle antaisin seuraavan Millennium-palkinnon ja miksi, ja
toinen tehtävä liittyi tulevaisuuden ruokapakkauksiin.
Sain tehtävät tehtyä ja lähetettyä, ja jäin jännittyneenä odottamaan
lisätietoa. Kun tehtävien palautuspäivä koitti, siitä vähän alle viikon
päästä sain sähköpostiini viestin siitä, että minua haluttaisiin
haastatella puhelimessa - englanniksi. Olin hieman
hermostunut siitä, että joutuisin puhumaan englanniksi puhelimessa,
mutta haastattelu meni ihan hyvin... Nimen omaan IHAN hyvin.
Haastattelun alku oli hieman takkuilevaa, mutta loppua kohden aloin jo
rentoutua. Haastattelun jälkeen parin päivän päästä tuli
tieto siitä, ketkä olivat päässeet leirille: 60 lahjakasta nuorta
ympäri maailmaa pääsi leirille, ja minä olin yksi heistä! Olin aluksi
aivan ihmeissäni: ensimmäistä hakemusta kirjoittaessani ei olisi tullut
mieleenikään, että todellakin voisin päästä leirille!
Tällä hetkellä olen jo lähetellyt paljon viestejä muille leiriläisille,
juttelemme melkein päivittäin internetissä. Kaikki muutkin leirille
päässeet vaikuttavat huikeilta persoonilta, enkä malta odottaa pääseväni
näkemään heidät, ja työstämään omaa projektiani
ryhmäni, Ravintotiederyhmän, kanssa. Lähdemme suunnittelemaan
tulevaisuuden ruokapakkausta haastavalle ruoalle, ja uskon projektin
tekemisestä, ja koko leiristä, tulevan ikimuistoinen kokemus! Tässä pari
linkkiä, jos jotakuta kiinnostaa Millennium Youth Camp:
Oman ryhmäni haastattelu:
http://www.myscience.fi/index.php?id=488
Millennium Youth Camp, virallinen internetsivu:
http://taf.fi/tapahtumat/millennium-youth-camp/
Millennium Youth Camp 2014 -leiriläisten oma blogi:
http://millenniumyouthcamp.blogspot.fi/
Kiitos vastauksistasi, Noora!
kysymykset laati Emilia 8E