Opiskelu ennen "Old School"

Suomalaisten opiskelun historia alkaa keskiajasta, jolloin Suomeen perustettiin Suomen ensimmäinen koulu. Koulu perustettiin samoihin aikoihin (1200-luvulla) Turun tuomiokirkon kanssa, ja oli tarkoitettu papeille. Turussa oli myös dominikaanien pitämä luostarikoulu. 1600-luvulla Turkuun perustettiin myös Suomen ensimmäinen lukio (1630) ja yliopisto (1640). Kirkko hallitsi kansanopetusta vielä 1800-luvun puoleen väliin. Kristinopin alkeet opettivat vanhemmat. Kirkko kuitenkin tarjosi pienille paikkakunnille kiertävää opettajaa joka mahdollisti oppilaille jonkinlaiset alkeelliset oppimahdollisuudet.

Asiat kuitenkin alkoivat muuttua. Vuonna 1866 Suomen Senaatti antoi kansakouluasetuksen, joka oli tehty Uno Cygnaeuksen senaatille jättämän ehdotuksen mukaan. Asetuksessa säädettiin kuntien järjestämästä kansakoulusta, joka tuli pakolliseksi järjestää kaikkialla Suomessa vasta 1898 annetun piirijakoasetuksen jälkeen. Kansankoulun käyminen tuli pakolliseksi kuitenkin vasta 1921.

50-luvulla aiemmin 4 vuotta kestänyt kansakoulu piteni 6 vuotta kestäväksi. Tätä ei kuitenkaan kestänyt kauaa, kun jo 60-luvulla kansankoulu piteni 8 vuotta kestäväksi. Myös oppikoulujärjestelmää muutettiin. Samalla aloitettiin suunnittelutyö, minkä seurauksena Suomi siirtyi (1972-1978) rinnakkaiskoulujärjestelmästä peruskoulujärjestelmään. Vanha keskikoulu yhdistettiin kansakoulun ylimpiin luokkiin peruskoulun yläasteeksi. Samalla aiemmin yksityiset tai valtiolliset oppikoulut enimmiltä osilta kunnallistettiin. Lukiot säilyivät ammattikoulutuksesta erillisenä koulumuotona. Nykyinen Suomen perusopetus on vastaava monien EU:n teollisuusmaiden kanssa.

Toimittajana Roni, joka tutki kouluhistoriaa mm. osoitteesta fi.wikipedia.org/wiki/Koulutus_Suomessa#Historia

Kuvan otti Eevaleena kesällä 2014 Ahvenanmaan koulumuseossa