Nettiroolipeli on eräänlaista tarinankerrontaa, joka tapahtuu ryhmässä. Roolipelatessa jokainen roolipelaaja kirjoittaa kuvauksen oman hahmonsa tekemisistä ja sanomisista. Roolipeli muodostuu roolipelaajien roolipelausten vuorovaikutuksesta toisiinsa. Roolipelatessa on hyvä kuvailla hahmon tekemisien lisäksi hänen tunteitaan ja ympäristöään.
Roolipelissä luodaan oma hahmo. Hahmolle on olennaista laittaa nimi, ikä, luonne, ulkonäkö yms. Hahmolla tulee roolipelata luonteen mukaisesti.
Roolipeleissä voidaan myös roolipelata valmiilla hahmoilla, esim. jonkun kirjasarjan fiktiivisillä hahmoilla.
Roolipelissä voi olla valmiina isompi juonenpätkä. Jos juoni on lyhyempi, juoni muodostuu roolipelatessa.
Roolipelit käydään useimmiten esimerkiksi erilaisilla foorumeilla.
Roolipelata voi minä- tai hän - muodossa, eli yksikön ensimmäisessä tai kolmannessa persoonassa. Aikamuotona toimii usein preesens tai imperfekti.
Esimerkkejä roolipelaamisesta:
Yks. 1 prees.
| Liisa |
Potkaisen likaisella lattialla lojuvaa kokistölkkiä ennen kuin kumarrun nostamaan sen. Lasken tölkin roskiksen päälle. Käännähdän Santeriin päin ja sanon: ”Ensi kerralla saat sitten luvan hakea minut ajoissa.”
Yks. 3. imperf.
SANTERI tuijotti tiiviisti lattiaa. Hänen poskensa helottivat punaisina, mikä johtui siitä, että hän oli onnistunut nolaamaan itsensä – taas kerran. ”Tietenkin”, hän mutisi vastauksen Liisalle. Santeri vilkaisi pikaisesti Liisaa, joka marssi päättäväisenä kohti käytävän päässä sijaitsevaa matematiikan luokkaa. Santeri lupasi itselleen mielessään, että kun lupautuisi seuraavan kerran hakemaan Liisan, hän ei jäisi pelaamaan, vaan olisi paikalla ajoissa. Päästessään matematiikan luokan ovelle, Santeri koputti siihen muutaman kerran ja katsahti Liisaa pahoittelevasti.
Roolipelaamista suosittelisin kirjoittamisesta pitäville, luoville ihmisille.
Tehnyt: Pihla
1 kommentti:
Hei
Roolipelaamista oli tuossa käsitelty vain nettiropeilun osalta. Ropeilu on kuitenkin lähtöisin pöytäpeleistä, ensimmäisenä Dungeons & Dragons perussetti 1970-luvulta. Sen jälkeen D&D:stä on tullut lukuisia uusia painoksia ja laajennuksia. Ja seuraksi massoittain muita roolipelejä, niin fantasiagenren tuotteita kuin myös esim. scifiä ja agenttiseikkailuja.
Perinteisessä pöytäropeilussa porukka, usein noin puolisen tusinaa ihmistä, istuu pöydän ääressä ja yksi heistä toimii pelinjohtajana. Pelinjohtajalla on tiedossaa pelimaailman ja seikkalun taustatiedot, mutta siitä eteenpäin pelaajat tekevät valinnat. Mitä tahansa voi koettaa tehdä, mikäli sen kokee oman hahmonsa kannalta oikeaksi valinnaksi ja seikkalua eteenpäin vieväksi. Teon onnistuminen ratkeaa sitten sääntökirjojen, nopanheittojen ja pelinjohtajan tulkinnan perusteella.
Ropeilu on luovan ja sosiaalisen ihmisen harrastus. Siinä liittyvät toisiinsa sellaiset elementit kuin yhteinen tarinankerronta, ongelmanratkaisu ja pienimuotoinen draama. Suosittelen lämpimästi kaikille.
Ropeilija jo vuodesta 1987.
Pasi Majasaari
Lähetä kommentti